Jos minulta olisi joku tullut kysymään, mitä hevoskuiskaus tarkoittaa vuosi sitten, olisin luultavasti vastannut jotakin tämän tyylistä- ‘’Hevoskuiskaus on taito, jotka vain harvat osaavat. Se on taikuutta hevosen ja ihmisen välillä, johon tarvitaan yliluonnollisia lahjoja’’.
Eihän se tosin ole ihmekään, että ajatukset kuiskauksesta ovat tätä luokkaa, sillä ainakaan itselleni ei ratsastuskoulussa opetettu minkäänlaisia maastakäsittelytaitoja, saati sitten hevosen kielen ymmärtämistä. Eipä niistä tainnut kukaan edes puhuakaan. Maastakäsittelytaidot jäivät talutukseen, harjaukseen ja selkäännousuun.
Kun puhun hevoskuiskauksesta, liitän mukaan myös maastakäsittelyn, sillä nämä kaksi kulkevat mielestäni käsi kädessä. Miksi? Koska hevosta voi olla yllättävän vaikeaa lukea selästä käsin.
Mitä se hevoskuiskaus sitten tarkoittaa?
Yksinkertaisesti hevoskuiskaus tarkoittaa hevosen kielen ymmärtämistä ja lukua. Siihen ei tarvita yliluonnollisia lahjoja, vaan enemmänkin yliluonnollista halua harjoitella.
Jokainen hevosihminen on kumminkin tullut vastaan erilaisia merkkejä ja signaaleja, jotka ovat kaikki osana hevosen omaa keinoa viestiä ajatuksistaan; esimerkiksi, korvien lumistelu, päristely, hännän huiskutus ja kuopiminen. Osaamme siis kaikki lukea hevosta jossain määrin, mikä onkin erityisen tärkeää, jos haluaa panostaa mutkattomaan yhteistyöhön.
Maastakäsittely hevosen kanssa voi tosin olla hankalaa ja jopa hieman jännittävää aloittaa ilman opastusta. Kurssit ja leirit maksavat julmatusti rahaa, ja jos oma hevosta ei tallista löydy, jää hevosen kanssa vietetty aika usein rajalliseksi. Maastakäsittely jää näin usein toissijaiseksi harrastukseksi. Pelko epäonnistua tai tiedon puute nostaa kynnystä aloittaa.
Itselleni on käynyt muutaman vuoden aikana tuuri, sillä olen päässyt puuhastelemaan hevosten kanssa hyvinkin paljon, ilman sen suurempaa rahallista menetystä. Haluankin muistuttaa, että hevosunelmia voi toteuttaa myös ilman omaa hevosta.
Kun puhun hevoskuiskauksesta, liitän mukaan myös maastakäsittelyn, sillä nämä kaksi kulkevat mielestäni käsi kädessä. Miksi? Koska hevosta voi olla yllättävän vaikeaa lukea selästä käsin.
Mitä se hevoskuiskaus sitten tarkoittaa?
Yksinkertaisesti hevoskuiskaus tarkoittaa hevosen kielen ymmärtämistä ja lukua. Siihen ei tarvita yliluonnollisia lahjoja, vaan enemmänkin yliluonnollista halua harjoitella.
Jokainen hevosihminen on kumminkin tullut vastaan erilaisia merkkejä ja signaaleja, jotka ovat kaikki osana hevosen omaa keinoa viestiä ajatuksistaan; esimerkiksi, korvien lumistelu, päristely, hännän huiskutus ja kuopiminen. Osaamme siis kaikki lukea hevosta jossain määrin, mikä onkin erityisen tärkeää, jos haluaa panostaa mutkattomaan yhteistyöhön.
Maastakäsittely hevosen kanssa voi tosin olla hankalaa ja jopa hieman jännittävää aloittaa ilman opastusta. Kurssit ja leirit maksavat julmatusti rahaa, ja jos oma hevosta ei tallista löydy, jää hevosen kanssa vietetty aika usein rajalliseksi. Maastakäsittely jää näin usein toissijaiseksi harrastukseksi. Pelko epäonnistua tai tiedon puute nostaa kynnystä aloittaa.
Itselleni on käynyt muutaman vuoden aikana tuuri, sillä olen päässyt puuhastelemaan hevosten kanssa hyvinkin paljon, ilman sen suurempaa rahallista menetystä. Haluankin muistuttaa, että hevosunelmia voi toteuttaa myös ilman omaa hevosta.
Islanninhevonen Humor maastossa.
Itse aloitin maastakäsittelyn ja libertyn harjoittamisen vasta muutama kuukausi sitten islanninhevostallilla, täällä Suomessa. Tietoisesti en ole minkäänlaista maastakäsittelyä harjoitellut ennen sitä. Enkä oikeastaan yhtään tiennytkään mihin olin ryhtymässä.
Kaikki lähti siitä, kun yksi laumamme issikoista, Hektor, sairastui kaviokuumeeseen kesän alussa. Kyseistä hevosta ei oltu ilmeisesti moneen vuoteen kunnolla liikutettu ja ylipainoakin oli päässyt kertymään. Lisäksi Hektorilla oli ikävä tapa karata maastolenkiltä kotiin, jos vauhtia lisättiin yhtään käyntiä reippaammaksi.
(heti kun jooga-kurssin ohella kerkeän, yritän leikata videon, jossa olisi pala Hektoriakin! :))
Hektor oli siis asiakkaille liian villiä vaellusseuraa, ja koska kenelläkään ei tahtonut aika riittää edes omien töidensä parissa, päätin, että nyt olisi hyvä aika kokeilla.
Ensimmäiset kaksi viikkoa Hektorin kanssa meni pelkästään kentällä, ilman selkään nousua. Luin kirjoja ja etsin netistä hyviä harjoituksia, joita pääsin sitten todellisuudessa kokeilemaan. Epäonnistuin, kokeilin uudestaan, onnistuin, luin enemmän, katsoin videoita ja kokeilin taas kerran uudestaan. On ollut mahtava huomata miten vain muutaman kuukauden harjoittelu on syventänyt minun ja Hektorin suhdetta ja rakentanut luottamusta.
Ja nyt täytyy muistaa, että olen hommassa todella täysi amatööri.
On hyvin helppoa tuomita itseään tässä maailmassa, joka on täynnä tietoa ja uskomattoman taitavia ihmisiä. Vertaamme itseämme maailman kuuluihin kouluratsastajiin ja Instagramin seurattuimpiin käyttäjiin. Välillä jopa tuntuu, että kaikkea on jo kokeiltu, eikä mitään uutta pysty enää keksimään, saati sitten ‘’päihittämään’’ jo olemassa olevia mullistuksia.
Itsekseni mietin, että tarviiko niitä todellisuudessa päihittää? Miksei vain voida nauttia siitä mitä olemme tai mitä osaamme, avoimin mielin, jolloin saatamme jopa oppia jotain uutta.
‘’Good artist’s copy, best artist steal’’ - Picasso.
Vertailu, se ei hyödytä mitään. Otetaan muista mallia ja matkitaan, ei lopeteta omaa unelmaamme muiden vuoksi!
Kuvassa Arabin hevonen Carida.
Oletko kokeillut maastakäsittelyä? Mikä olisi paras tapa oppia?