Viime postauksessa kerroin teille enemmän tai vähemmän Uudesta-Seelannista ja ennen kaikkea farmista, jossa pääsin aikaa viettämään. Käykää ihmeessä lukemassa, jos ei oo ennen lampaiden paimennus tullut tutuksi.
Tänään ajattelin kumminkin kertoa mun työstä ratsastuksenopettajana, pienellä yksityisellä tallilla, missäs muualla kuin Uudessa-Seelannissa.
Viime postauksessa kerroin teille enemmän tai vähemmän Uudesta-Seelannista ja ennen kaikkea farmista, jossa pääsin aikaa viettämään. Käykää ihmeessä lukemassa, jos ei oo ennen lampaiden paimennus tullut tutuksi.
Tänään ajattelin kumminkin kertoa mun työstä ratsastuksenopettajana, pienellä yksityisellä tallilla, missäs muualla kuin Uudessa-Seelannissa.
Kuvassa vasemmalta oikealle Rusty, Tilly, Buddy ja takana Merlyn.
Löysin kyseisen paikan ihan sattumalta Facebookin kautta. Samalla kun etsiskelin itselleni hevosta, jota ratsuttaa. Työnhaku oli tosin mielessä myös, mutta ei sillä hetkellä, sillä eihän mulla ollut edes viisumi-asiat kunnossa. Queenstownin facebook ryhmään kirjoittaessani, rukoilin, että löytyisi edes joku kiireinen jannu hevoselleen seuraa etsimään. Rahaa mulla ei ollut juurikaan maksaa, mutta mitä vaan tallitöitä olin valmis ratsastuksen eteen tekemään.
Puoli päivää myöhemmin sain viestin, jota en ollut uskoa todeksi. Nuori, mun ikäinen tyttö kirjoitti vastauksen. ‘’Hei, onko sinulla yhtään kokemusta lasten kanssa?’’
Noin viikko sen jälkeen aloitin päivittäiset työt A M Equestrian nimisellä yrityksellä, Ashleyn seurassa. Työni oli simppelisti lapsien ratsastustuntien pito maanantaista perjantaihin, kolme tuntia päivässä. Taitojen mukaan tunneilla harjoiteltiin laidasta laitaan erilaisia tehtäviä, mm. hyppäämistä, keventämistä, laukannostoja, tasapainottelua ja hevosen varustamista. Lapsia oli useimmiten samalla tunnilla 1-2, enintään 4. Palkanmaksukaan ei käynyt ongelmaksi, vaikka sitä etikäteen pelkäsinkin. Siellä meren toisella puolella tuntuu, että yllättävän monet työskentelevät ilman välikäsiä, cash in hand.
Puoli päivää myöhemmin sain viestin, jota en ollut uskoa todeksi. Nuori, mun ikäinen tyttö kirjoitti vastauksen. ‘’Hei, onko sinulla yhtään kokemusta lasten kanssa?’’
Noin viikko sen jälkeen aloitin päivittäiset työt A M Equestrian nimisellä yrityksellä, Ashleyn seurassa. Työni oli simppelisti lapsien ratsastustuntien pito maanantaista perjantaihin, kolme tuntia päivässä. Taitojen mukaan tunneilla harjoiteltiin laidasta laitaan erilaisia tehtäviä, mm. hyppäämistä, keventämistä, laukannostoja, tasapainottelua ja hevosen varustamista. Lapsia oli useimmiten samalla tunnilla 1-2, enintään 4. Palkanmaksukaan ei käynyt ongelmaksi, vaikka sitä etikäteen pelkäsinkin. Siellä meren toisella puolella tuntuu, että yllättävän monet työskentelevät ilman välikäsiä, cash in hand.
Mulla oli myös ilo opettaa maailman kuulun valokuvaajan, Trey Ratcliffin lapsia kerran viikossa. Kerran pääsi itse Treykin seuraamaan lapsiensa ratsastusta ja tämänlaista materiaalia saatiin vastineeksi. Nolottihan se vähän jälkikäteen, kun en tiennyt yhtään kuka tämä valtavaa kameraa kantava herra oikeen oli. Noh, opinpahan senkin.
Joku varmasti ihmettelee ruudun toisella puolen, miten joku voi opettaa ratsastusta, vaikka ei koulutusta olekaan. Itse en kokenut työni olevan tasolleni liian haasteellista. 8-12 vuotiaiden lasten opetus perustuu kumminkin suurimmilta osin hauskanpitoon, tasapainon opetteluun ja eläinten maailmaan tutustumiseen. Mitään sen kummempia koulukiemuroita en edes olisi kyennyt opettamaan. Tärkeintä oli pitää hauskaa!
Tunneilla kävi aivan ihania paikallisia tyttöjä ja poikia. Useimmat kävivät tunnilla kerran viikossa, toiset useammin. Mieleenpainuvin tyyppi oli poika nimeltä Shane, joka ratsasti jopa kolme kertaa viikossa. Hieman ujo ja varovainen tyyppi hevosen selässä, mutta juttuseurana ja kaverina vertaansa vailla.
Opettamisessa on paljon paljon ihania, hyviä puolia. En edes pysty sanoin kuvailemaan kuinka paljon olen omasta ratsastuksesta sekä hevostoiminnasta oppinut muita opettaessa. Olenkin saamastani mahdollisuudesta hyvin kiitollinen, vaikka olenkin sitä mieltä, että tämäKÄÄN ammatti ei ole mua varten tehty. Huomasin usein, että ihmisten kanssa työskennellessä, hermot palavat herkästi. Toisaalta, kun työskentelen pelkkien eläinten kanssa, huomaan itseni paljon kärsivällisemmäksi, mistä lie johtuu.
Opin itsestäni hirmuisen paljon Ashleylle työskennellessäni ja oikeastaan, vasta muita opettaessa, ymmärsin mihin haluan oman hevostoimintani keskittää. Olen sen tässä nyt viimeisen vuoden aikana huomannut, kuinka vaikeaa on opettaa ratsastajia muiden hevosilla, omia arvojaan ylläpitäen. Olen monesti joutunut tilanteeseen, missä olisin itse tehnyt hevosen kanssa toisin, mutta maksavan asiakkaan läsnäollessa se ei ole ollut mahdollista. Onko teillä muilla vastaavia kokemuksia?
Opetuksen lisäksi mulla oli onni myös oman ratsastuksen kehityksen suhteen. Paikan omistaja, Ashley nimittäin omisti enemmän hevosia kuin ehti liikuttaa. Olin siis aina kädet ilmassa ratsastamaan menossa, kun vain kävi tilaisuus.
A M Equestrian tutustutti minut myös Robbieen, 14 vuotias ruuna, säkä 160 cm.
Tunneilla kävi aivan ihania paikallisia tyttöjä ja poikia. Useimmat kävivät tunnilla kerran viikossa, toiset useammin. Mieleenpainuvin tyyppi oli poika nimeltä Shane, joka ratsasti jopa kolme kertaa viikossa. Hieman ujo ja varovainen tyyppi hevosen selässä, mutta juttuseurana ja kaverina vertaansa vailla.
Opettamisessa on paljon paljon ihania, hyviä puolia. En edes pysty sanoin kuvailemaan kuinka paljon olen omasta ratsastuksesta sekä hevostoiminnasta oppinut muita opettaessa. Olenkin saamastani mahdollisuudesta hyvin kiitollinen, vaikka olenkin sitä mieltä, että tämäKÄÄN ammatti ei ole mua varten tehty. Huomasin usein, että ihmisten kanssa työskennellessä, hermot palavat herkästi. Toisaalta, kun työskentelen pelkkien eläinten kanssa, huomaan itseni paljon kärsivällisemmäksi, mistä lie johtuu.
Opin itsestäni hirmuisen paljon Ashleylle työskennellessäni ja oikeastaan, vasta muita opettaessa, ymmärsin mihin haluan oman hevostoimintani keskittää. Olen sen tässä nyt viimeisen vuoden aikana huomannut, kuinka vaikeaa on opettaa ratsastajia muiden hevosilla, omia arvojaan ylläpitäen. Olen monesti joutunut tilanteeseen, missä olisin itse tehnyt hevosen kanssa toisin, mutta maksavan asiakkaan läsnäollessa se ei ole ollut mahdollista. Onko teillä muilla vastaavia kokemuksia?
Opetuksen lisäksi mulla oli onni myös oman ratsastuksen kehityksen suhteen. Paikan omistaja, Ashley nimittäin omisti enemmän hevosia kuin ehti liikuttaa. Olin siis aina kädet ilmassa ratsastamaan menossa, kun vain kävi tilaisuus.
A M Equestrian tutustutti minut myös Robbieen, 14 vuotias ruuna, säkä 160 cm.
Robbie tuli Ashleyn tilalle noin kuukausi sen jälkeen, kun itse aloitin opettamisen. Olin päässyt ratsastamaan Ashleyn hevosia jo ennen Robbieta, mutta mikään niistä ei oikeen tuntunut sytyttävän. Asheleyllä kun on tämä ‘fetissi’ ex-laukka hevosiin ja super isoihin lämminverisiin.
Robbie tuli Ashleylle myytäväksi. Hänen entinen omistajansa oli lähdössä yliopistoon, eikä aikaa olisi riittänyt hevoselle. Ashley otti hevosen mukaan jengiin iloisin mielin, sillä oli varma, että Robbie saataisiin myytyä nopeasti. Hintakin oli kohdillaan, $NZD 10,000 eli noin 6000 euroa, mistä hän oli valmis tinkimään.
Oikeaa ostaja-ehdokasta ei kumminkaan löytynyt helpolla. Ajankohta myyntiin oli tosin vähän huono, talvi oli nimittäin tulossa. Queenstownissa ratsastus lopetetaan talvikuukausiksi, sillä ‘’maa jäätyy’' ja ratsastuksesta tulee vaarallista. Suomalaiselle ratsastajalle tämä ei juuri ole ongelma, mutta siellä päin talviratsastusta pidettiin ylitsepääsemättömänä ongelmana. Onni sinänsä, sillä sain jatkaa taivaltani Robbien kanssa pitkälle syksyyn. Ratsastin Robbiella melkein päivittäin, kävin koulu- ja estekisoissa, sekä jänisjahdissa. (Siitä lisää seuraavassa postauksessa.)
Olen sanoinkuvaamattoman onnellinen siitä, että sain ratsastettavaksi tämän moniosaajan -edes muutamaksi kuukaudeksi ja mitä kaikkea hänen kanssaan sainkin kokea. Tietysti kiitos kuuluu myös Ashleylle, joka niin avokätisesti otti minut vastaan ja antoi oppia hevosistaan.
Robbie on nyt myyty hyvään kotiin pitkän talven jälkeen! :)
Jos joku haluaa käydä katsomassa A M Equestrian facebook sivut niin tässä on linkki. Samassa on linkki Robbien ja minun ensimmäisistä estekisoista.
https://www.facebook.com/AMEquestrian/videos/956091557837763/
Oletko sinä tavannut hevosta, joka on opettanut sinulle enemmän kuin kukaan ratsastuksenopettaja ikinä? Kerro oma kokemuksesi!